Liitynpä minäkin nyt bloginpitäjien runsaslukuiseen joukkoon. Vaikuttimet ovat monet, mutta tärkein syy on se, että tähänastiset yritykseni kronikoida elämääni ovat huvenneet viimeistään siinä vaiheessa, kun päiväkirja häviää muutossa. Lisäksi odotan blogitekstistä aavistuksen myönteisempää ja hallitumpaa kuin päiväkirjoistani, jotka ovat enimmäkseen olleet välineitä tunnetilojen purkuun ja jälkikäteen luettuina (jopa minulle, joka sentään olen tekstit suoltanut) outoja tajunnanvirranpurkauksia. Jostain esivarhaisen 1990-luvun konekirjoitustunneista minuun on myös uponnut syvä kunnioitus näppäimistöä kohtaan, näppiksellä kirjoitetaan aina vähintään puolivirallista tekstiä, kynän kanssa toimiessa voi tapahtua mitä vaan...

En odota massiivisia yleisöjä, vaan rutiinia kirjoittamiseen. Blogillani on siis ensisijaisesti pedagoginen tavoite: totuttaa kirjoittajansa nopeaan ja analyyttiseen tekstin tuottamiseen. Analyysin kohteet voivat olla mitä tahansa, muutama aihe kihelmöi jo päässäni, mutta palaan niihin myöhemmin. Nyt aion vain herkistellä ajatuksella siitä, että olen ottanut ensimmäisen askeleen kehittääkseni kirjoitustaitojani.