Tiistaina Hamiltonin aulassa oli dekaanin toimesta (!) tarjolla vaikuttavat määrät makeita herkkuja, suklaata, karkkia ja muffinsseja Valentine's Dayn kunniaksi. Olin päivän oppitunneilla ja erehdyin B&H:n elektroniikkahelvettiin etsimään webbikameraa juuri ruuhka-aikaan, kesti aika tarkkaan tunnin suuntaansa edetä 116. kadulta 34. kadulle ja takaisin. Illaksi olin ostanut lipun Columbian V-Dayn teatteriryhmältä lipun Vaginamonologien hyväntekeväisyysnäytäntöön. V-Day itsessään on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevä ja vastustava järjestö. Olin skeptinen, amatööriteatteri voi usein olla vain tekijöistä hauskaa, mutta esitys oli vähintään hyvä ellei erinomainen. Enslerin teksti on niin sujuva ja terävä, että sitä on vaikea tärvätä. Lisäksi opiskelijoiden hyvä keskinäinen fiilis näkyi myös katsomoon, ja näyttämöartikulaatio oli kohdallaan. Uskomatonta todeta, että esittäjistä löytyi nuoresta iästä huolimatta myös syvyyttä esittää vaikeaakin tekstiä täysin uskottavasti, omia suosikkejani olivat "The Flood" ja "Reclaiming the Cunt", viimemainitussa oli aina pelottavaa näyttelijä-ottaa-kontaktia-yleisöön -touhua, lopulta sata ihmistä huutaa kuorossa "I! Love! Cunt!". Hauskin tarina "Woman Who Makes Vaginas Happy" orgasmirepertuaareista oli tietysti viimeisenä, yleisö lähti ainakin hymy huulilla kotiin.