torstai, 6. huhtikuu 2006
Olin eilen verestamassa laulutaitojani ruotsin lehtorin organisoimassa
yhteislaulutilaisuudessa. Esilaulajaksi saatu sopraano ja heikosti
trubaduurifiilikseen paassyt klassinen kitaristi suoriutuivat
hommastaan vahintaan kohtuullisesti, mutta tenkkapoo kohtasi
lansinaapureita tarjoilun koittaessa. Catering-vastuulliseksi nimetty
ohjeistamaton opiskelijapolo taisi olla hommissaan ensi kertaa: illan
juontaja kuuluttaessa tarjoilun (perinteista NY-tarjoilua: juustoa,
suolakekseja, viinirypaleita ja juomia) alkavaksi, sivupoydalta loytyy
muutama suolakeksi viuhkamuodostelmassa yhden hengen leipalautasella.
Hetken kuluttua poydalle saapuu n. 6 kg juustoa kolmea eri laatua,
joita ihmiset ahnaasti tuijottavat. Pahaksi onneksi veitsista tai
muista ottimista ei ole tietoakaan. Siina sitten heitetaan kevytta
smalltalkia Lasse Berghagenista samalla kun juustokimpaleet tuijottavat
orpoina takaisin poydaltaan. Kuluu jokunen tovi, ja harkitsen jo
avustavani hakemalla veitset juhlatilan kyokista, koska en ole talossa
ensimmaista kertaa. Veitset loytyvat ja vartin paasta saa jo mehuakin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kommentit