Melkein kuukausi on kulunut uudessa työpaikassa ja vähitellen alkaa olla vapaa-aikaa myös muuhunkin kuin nukkumiseen. Irvileuathan sanovat, että työnteko pitäisi kieltää terveydelle vaarallisena. Enää ei minustakaan tunnu siltä, että jään joka päivä katujyrän alle, joudun korkeintaan lanatuksi.

Siperian viehätys pitää kaivaa esiin, maailmannaisena olen nähnyt liikennesuunnittelultaan toimivampia ja asujaimistoltaan hauskempiakin kaupunkeja, mutta onhan täällä meri lähellä, mikä antaa pienet ja monet isoistakin miinuksista anteeksi. Haisevat örkit ratikassa, sosiopaattien huuto julkisissa tiloissa ja Eero Heinäluoma tulee ilmeisesti vain suvaita, johon jäykkä luonteeni vähitellen taipuu. Onneksi en ole yksin ajatuksineni.