Turku ei ole paikka, vaan järjestelmä. Tähän tulokseen olen tullut pohtiessani rakkaan kotikaupunkini syvintä olemusta. Turku on myös Suomen latinalaisin kaupunki, koska siihen ei koskaan suhtauduta virkamiesmäisen neutraalisti, vaan aina äärimmäisiä tunteita kokien. Turun voidaan väittää herättävän kaikissa suomalaisissa jotakin viimeistään silloin, kun "Turun Tuomiokirkon kello lyö kaksitoista" tai kun "Suomen Turku julistaa joulurauhan".

Harvaa paikkakuntaa tässä maassa määritellään usein ulkopuolelta. Jos halutaan tietää jotain jonkin kylän tai kaupungin syvimmästä olemuksesta, haastatellaan usein paikkakuntalaisia ja pyydetään heitä kuvailemaan, minkälaista on asua kyseisessä paikassa. Turku on sen sijaan poikkeus. Turusta on jokaisella suomalaisella sanottavaa, riippumatta siitä, ollaanko Turussa edes koskaan käyty. Turkulaisten haastattelu suhteestaan asuinpaikkaansa olisi myös turhaa, sillä turkulaisilla  itsellään on kovin harvoin tarvetta määritellä Turkua. Kaupunki on ollut näillä sijoillaan tarpeeksi kauan, jotta sen olemassaoloa tarvitsisi jollain tapaa pohtia. Turkulainen on keskieurooppalaisen itsetietoinen, provinsiaalisen mittakaavan hallitseva ihminen, joka häpeilemättä nauttii kaupungin kompaktiudesta niin maantieteellisessä kuin henkisessäkin mielessä. Satamakaupungin asukkaana turkulainen tietää, että tänne on tultu, täältä on lähdetty ja vain liike on pysyvää. Kaikki inhimillinen on täällä nähty, joko tuotuna tai itse synnytettynä. Turkulainen hallitsee omaa mikrokosmostaan, tietää paikkansa siinä ja osaa ehkä siksi sijoittaa itsensä uudessakin ympäristössä johonkin systeemiin, osaksi jotakin järjestelmää. Miljoonakaupungissa kuvatun kaltainen systeemi voi olla kaupunginosa tai tuttavapiiri, harvemmin ainoastaan työpaikka tai harrastus. Muista suomalaisista ainoastaan stadilaisilla (enkä tarkoita savolaisia abofobiaa potevia uushelsinkiläisiä) on yhtä mutkaton suhde kotipaikkaansa ja kyky mukautua uusiin ympäristöihin, muut haikailevat ikänsä takaisin sinne, mistä ovat lähteneet ja elättelevät romanttisia kuvia kotiseudun paremmuudesta.

Pohjustan taas muuttoa pois täältä enkä ole haikea. Turku kulkee minussa systeeminä, jonka hyvät puolet olen vasta tajunnut.