Tänään jatkoin käsiohjelmien tekemistä, tuntuu, että siihen on tuhrautunut suhteettomasti aikaa. Gradua tai mitään siihen liittyvää kirjaa en ole avannut ja se häiritsee.

Söin tänään yhdessä Broadwayn dinerissa aivan järkyttävän pahaa tai ainakin mautonta ruokaa. Ei siinä mitään, ei voi tietää, mitä tuleman pitää, jos ei ole koskaan käynyt paikassa. Investoinen lounasrahani jatkossa Faculty Houseen tai Lernerin salaattikipollisiin silläkin uhalla, että olen tylsä. Pidin runsasta asiakasmäärää merkkinä kelvollisesta ruoasta. Lounaan kruunasi kassana toimineen herrasmiehen (ilm. paikan omistaja tai muu esimies) viiltävä ulkopoliittinen analyysi spanglishiksi: "You know, Arab countries are like Switzerland" ja lopusta en saanut selvää, vaikka puhe oli ystävällismielistä ja pohdiskelevaa sävyltään. Mutta olen ainakin istunut baarijakkaralla ketsuppipullojen ja suolakkojen katveessa lukien NY Timesia ja ihmetellen taas valtavia leivonnaisia kupuvatien alla.

Postissa sen sijaan asioin mitä aurinkoisimman ihmisen kanssa. Terveisiä vaan postikonttorin 20100 älykääpiöille *). En tiedä, pitikö kyseinen ihminen aidosti työstään tai oliko kyseessä jonkinlainen varotoimenpide hörhöjen varalta, kuulemani mukaan posti on täkäläisille se paikka, jossa käydään avautumassa ties mistä. Kallistun jälkimmäiseen.

*) Tapahtui tosielämässä turkulaisessa postissa keväällä 2005

Postivirkailija (se kauhea Jeremy Beadlen (brittiläiset hupikotivideo-ohjelmasta) näköinen mies: "Jonotat väärässä paikassa.".

Suvi: "En ole jonossa."

Postivirkailija: "Jonotat silti väärässä paikassa."  

Suvi: "?" (siirtyy takavasemmalle ja sulautuu tapettiin)