Kotikaupunki näyttäytyy suurkaupungin hulinan jälkeen rauhallisena keitaana, jossa nimbyt edelleen kirjoittelevat paikallislehteen pienen elämänsä suurista asioista. Huomaan keskustakävelyllä muutaman julkisivuremontin valmistuneen, koulutoimen karsean kanslistin sekä yleisesti asioiden olevan enemmän tai vähemmän samalla tolalla kuin ennenkin. Huomaan myös kuulostelevani ihmisten puheita julkisissa tiloissa opetus- ja tutkimusmielessä, tuntuu siltä, että turkulainen puhe perustuu ennen kaikkea taloudellisuuteen ja mahdollisimman vähään vaivaan niin kuulijana kuin puhujana. Jännää.