Pesen pyykkiä urakalla, koska sää on hieno ja kaikki kuivuu ulkona käden käänteessä. Tunnen jopa tulevaa mielihyvää luikahtamisesta mankelin siloittamien viileiden lakanoiden väliin. Mieleen muistuu vaihto-opiskeluvuonna saatu parin viikon pesti pesulaan: siellä lakanat kieppuivat katon rajassa mobileina, ja vanhainkotien asukkaiden nimikoidut nenäliinat tulivat pahvinjäykkinä ulos kolmen metrin levyisestä mankelista. Ihminen muistaa mitä oudoimpia asioita joskus.