Katsoin eilen tarpeelliseksi mennä kotikaupunkiini selvittämään postia ja muutenkin pohtimaan, mitä tehdä kämpälleni. Postin joukosta löytyi yksi hääkuva ja postikortti Sveitsistä, muuten oli aika hiljaista, laskujakaan ei ollut edes sitä määrää, mitä lähtiessäni arvioin löytyvän. Keväinen vuokralainen jumittaa edelleen sohvaansa asunnossani, mikä pilaa kämpän herkän feng shuin, mutta toisaalta, jos en ole maisemissa, niin olkoon sohva siellä.

Nautin kantapaikassani turkulaista perinneruoka rullakebabia ja ravittuna etenin alennusmyyntien (tarpeelliset uikkarit, jotka häviävät aina hallustani mustaan aukkoon, sekä yksi mekko, jolla voin patsastella myös katederilla) kautta junaan. Turussa on kiva olla ostoksilla, kun tiedän mistä kaikki löytyy. Pasilan ratikkapysäkillä rekisteröin aktiivisesti keskiolutpöhnäisten teinityttöjen postmodernia keskustelua ja itsensä esittämistä, joka huipentui samanaikaisiin poskisauhuihin. Kaikkea hyvää vaan heillekin, kyllä se siitä helpottaa.