030206
Syy siihen, miksi newyorkilaiset kävelevät estoitta punaisia päin, on se, että useimmat kadut ovat yksisuuntaisia ja mahdollisia autoja tarvitsee varoa vain yhdestä suunnasta. Kiehtovaa.

Olen nyt tavannut useimmat suomen opiskelijat, jotka ovat erittäin motivoitunutta, oppimishaluista ja innokasta väkeä. Jos Suomessa opiskelijat suhtautuisivat yhtä hartaasti opintoihinsa, ei olisi puhettakaan liian pitkistä opiskeluajoista. Muutenkin tuntuu siltä, että ihmiset täällä omaksuvat vahvasti jonkin identiteetin itselleen: jos olet opiskelija, olet sitä 24/7, jos opettaja tai tutkija, niin puhut voimallisesti ja kuvia kumartamatta asiasi puolesta. Ehkä minäkin imen täällä samaa itsevarmuutta tulematta röyhkeäksi.

Kokosin tänään sanastoja ryhmien ensi viikon tekstejä varten, listalla on Onervaa, Janssonia, Waltaria ja Tabermannia. Ihanaisen Tommyn runo on sattumalta sama (Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen, olemassa myös TT:n itsensä lukemana cd:llä (Älä sano ehkä 2001)), jota luetutin Klasussa perehdyttäessäni 16-vuotiaita runon estetiikkaan n. neljässä tunnissa. Hehee. No tulipa yritettyä sitäkin. 

Päivän herkku: lapsen pään kokoinen karpalo-appelsiini -muffinssi Nussbaum & co:ssa. Kukaan ei puhunut saksaa, espanjaa sitäkin enemmän.