Nähtyäni nyt amerikkalaista akateemista perinnettä tarpeeksi moneen otteeseen, alkaa hengästyttää. Onneksi enää ohjelmassa ei ole ainoatakaan pateettista kiitospuhetta tai Indiana Jones -tunnaria. Täkäläisessä valmistuvien juhlinnassa on kuitenkin yksi asia ylitse muiden: juhlakalut ovat keskiössä, päivä on todellakin valmistuvien juhla. Pariin otteeseen olen ollut valmistumisjuhlissa, joissa pönöttävät norsunluutornisedät ovat kuvitelleet tämän tyyppisten tilaisuuksien olleen oiva foorumi oman pienen asiansa ajamiseen, jolloin vieraille jää vain hämmentynyt ja kireä olo.

Sain myös pikakurssin viittoihin ja väreihin, täällä esim. professorit pitävät yllä sen yliopiston kaapua, jossa ovat väitelleet. Hupun väri kertoo opetushenkilökunnan edustajan oppialan, lisäksi valmistuvista eniten tupsuja ym. rekvisiittaa kantavat ovat yleensä valmistuneet erinomaisin arvosanoin. Yleisön pukeutumisessa skaala oli aavistuksen keskivertokatumuotia tiukempi, näytti siltä, että mitä kauempaa omaiset saapuvat juhlimaan, sitä juhlavammaksi tilaisuus koetaan. Toisille verskatakki ja farkut riittivät tähänkin tilaisuuteen ja menihän joku valmistuvakin hakemaan todistustaan niissä kirotuissa varvastossuissa. Mutta maassa maan tavalla.