En ole käsilaukkuihminen. Kuljetan tavaroita isossa olkalaukussa tai repussa. Jos menen baariin, otan mukaan sen mitä taskuihin nätisti mahtuu (puhelinhan ei hupaisaan illanviettoon kuulu, varustukseni rajoittuu yleensä setelirahaan ja huulirasvaan) ja vasta pakon edessä valitsen kahdesta iltaveskastani. Rokkikeikalle keilapallon kuljetukseen sopivia laukkuja raahaavat kanssaihmiset ovat joko tyhmiä tai liian saitoja maksamaan narikasta.

Täällä käsilaukkuja on kaikenlaisia, ja bag lady nostaa minussakin päätään. En ole etsinyt, mutta silmäillyt sopivia ja niitähän riittää. Metrossa voi bongata niitä käytännöllisiä vaihtoehtoja, tavaratalojen asiakaskunnasta näön vuoksi mukana kuljetettavia. Ehkä päädyn johonkin ratkaisuun jäljellä olevien viikkojen sisällä. Mutta onneksi on kyse vain laukusta, eikä autosta niin kuin olen Kalifornian kasvatilta oppinut. Sen täydellisen auton valitsemiseen menisi ihmisikä ja säästämiseen toinen mokoma.