Nyt kun pitkästä aikaa oli käsillä ohjelmoimaton lauantai, päätin kokeilla yleensä kesäisin aikakauslehtiä täyttävää "älä ajattele mitään" -harjoitusta. Ideana on ensin tyhjentää mieli kaikenlaisista harhailevista ajatuksista ja sen jälkeen voimaantua ja kokea suurta rentoutta ja itsevarmuutta.

Harhailevia ajatuksiahan riittää: ... pitäisi ostaa vessapaperia... mikä olikaan Ozzy Osbournen vaimon nimi... maistuuko Pommacissa tosiaan se tammitynnyri... askartelisinko joulukortteja ensimmäistä kertaa elämässäni... miksi yläkerran naapuri usein innostuu siirtelemään huonekaluja klo 23... Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun olin antanut näiden ajatusten soljua tietoiseen mieleen ja siitä pois. Sen jälkeen: ei yhtään mitään. En ajatellut mitään, vaikka olin tajuissani. Tunsin ehkä lievää puutumista kädessäni makoillessani kyljelläni, mutta en oikeastaan ajatellut sitäkään. Tuntui oudolta. Välillä torkahdin ja kun taas olin hereillä, en ajatellut mitään. Odotin jotain suurta oivallusta johonkin viime aikoina mieltä kuohuttaneeseen asiaan, mutten oikeastaan jaksanut pitää niistäkään ajatuksista kiinni. Koetin myös vanhaa syyllistämiskeinoa: minulla on vapaata aikaa ja tarpeeksi suuria ja pieniä asioita tehtävänäni, ja silti vaan makoilin, vaikka olisin voinut käyttää ajan hyödykseni. Tämäkään ei onnistunut. Olin, tuijotin välillä kattoa, mutta enimmäkseen en ajatellut mitään.

Ilmeisesti harjoitus siis onnistui. Tosin ei siitä ollut mitään iloakaan. Mutta ehkä tätä pitää harjoitella lisää.