110206

Vuokraemäntä junaili allekirjoittaneelle ilmaislipun tämänpäiväiseen matineaan. Innostuin toden teolla vasta metrossa matkalla Lincoln Centeriin, ajatukset liikkuivat eilisillan ja aamunkin aivan muissa asioissa. Joka tapauksessa matkustin yhteen mantereen tanssipyhätöistä suhteellisen uteliaana.

Esitys koostui kolmesta ohjelmanumerosta. Ensimmäinen numero Donizetti-variaatiot oli tyylipuhdasta romantiikkaa aina pääparin imelänroosia asuja myöten. Tosin elämystäni saattoi rajoittaa se, etten tunne klassisen baletin koodia lainkaan. Havaitsin kaiken olevan kuitenkin hallittua, symmetristä ja synkronista. Myös silloin, kun alkuvaiheessa primaballerinan jalka lipesi alastulossa ja yleisön n. 700 varttunutta naista henkäisevät yhtä aikaa järkytyksestä. Ei ilmeisesti käynyt pahemmin, sillä show vietiin läpi kurinalaisesti.

Toinen numero Octet nousi henkilökohtaiseksi suosikikseni, esitys sekoitti modernia ja klassista balettia ja oli oiva kokonaisuus aina valotyöskentelyn ja tanssijoiden asujen harmoniaa myöten. Tarinassa oli vastakkainasettelua ja romantiikkaa sekä eniten vauhtia, hypyt olivat epäinhimillisen korkeita. Esiintyjiä oli kahdeksan niin lavalla kuin montussa, orkesteri vaihtui jousioktettiin, joka loi jopa intiimin tunnelman viisiparviseen teatteriin. Sali itsessään oli kuin 60-luvun Bond-filmistä kullan ja purppuranvärisine verhoiluineen, permantolippua en ostaisi vaikka olisi varaakin, siksi uhkaavalta kaiken yllä häälyvä lamppukimppu näytti. Selloista ja alttoviuluista saatiin irti taivaallisia ääniä, tämä numero irrotti eniten irti arjesta ja oli intensiteetissään nousujohteinen jopa niin, että loppuminen harmitti.

Viimeinen numero Fancy Free oli konservatiivinen ja seksistinen kertomus merimiehistä ryyppyretkellä. Mukana oli showtanssikikkailua ja musikaalihenkisyyttä, odotin baarimikon osallistuvan jollain tapaa, mutta miehen osa oli kantaa muovisia oluttuoppeja edestakaisin. 40-luvun estetiikka oli hallussa, mutta tarinaan asti sitä ei olisi tarvinnut ulottaa.

Iltapäivällä alkoi sataa lunta ja tuulla siihen malliin, että sisäistin miksi useimmat paikalliset kulkevat NorthFace'in muumiohuppuisissa toppiksissa. Jalkakäytävillä hoippuvia sandalettifakiireja kävi sääliksi, tyylin ei luulisi tarkoittavan vaipumista idiotiaan. Kävin Columbus Circlen Whole Foodsissa, jonka säntillinen jonotussysteemi ja yltäkylläiset kotikeittiötiskit tekivät vaikutuksen. Valikoima ei sen sijaan ollut niin ihmeellinen kuin olin kuullut, samaa ruokaa löytyy muistakin marketeista. Palaan herkkuretkille Zabar'siin ja Health Nutsiin, vaikka ovatkin ahtaita, pesevät niin valikoimissa kuin luomussa Whole Foodsin mennen tullen.