Lomailen pitkästä aikaa lännessä muutaman erittäin hektisen viikon jälkeen. Viime viikolla varmistui, että ryhdyn pysyvästi helsinkiläiseksi. Ei tunnu missään. Pitänee varmaan odotella, että tieto uppoaa selkäytimeeni asti, sillähän tässä on viimeiset puoli vuotta ajateltu.

Länsirannikolla ymmärrän myös syvällisesti sen, että jos mielin saattaa opintoni loppuun vanhan systeemin mukaan, armon aikaa ei ole enää edes puoltatoista vuotta. Tosin viimeisen puolen vuoden aikana saatu ajankäyttökoulutus varmistanee sen, että toimeen ryhtyessäni hommasta tulee valmis varmasti kuukaudessa. Ei tunnu missään. Oppiarvoa tärkeämpää on kuitenkin omanarvontunto, ja se on uusiutunut ja muuttunut moneen kertaan akateemisen odysseiani aikana.