Varokaa hyvät ihmiset mitä toivotte, toiveet voivat toteutua.Viimeksi tänne kirjoittaessani kerroin pohjustavani muuttoa pois armaasta kotikaupungistani. Ajattelin, että jos lausun toiveen ääneen, se tapahtuu. Ajattelin myös, että jos julkaisen ajatukseni jossain, se lakkaa häiritsemästä minua ja elämäni asettuu uomaansa ilman muuttoa tai muita enemmän tai vähemmän dramaattisia elämänmuutoksia. En tuolloin edistänyt kovin aktiivisesti muuttoasiaa, oli liian paljon syitä, jotka pitivät minua täällä, uskalluksen puute ehkä suurimpana.

Toisin on nyt: lähden vajaan kuukauden päästä Atlantin taakse kolmasosaksi vuotta. Tässä matkassa on paljon hyvää: vahvistan ammatillista profiiliani, otan selvää, mistä USA:ssa on oikein kyse ja onhan kesä, kun palaan Suomeen. Niitä syitä, jotka pitäisivät minut pysyvästi Auran rantamilla on taas vähemmän. Häpeän tunnustaa, että Helsinki on alkanut houkutella, ei sään tai sijaintinsa puolesta, vaan puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Hellyyttävä huomata, että olen vihdoin tarpeeksi aikuinen olemaan sellainen romanttinen hörhö, joka pitää toista ihmistä riittävänä syynä vaihtaa maisemaa. Aina ei ole ollut niin.

Ohjelma tammikuulle alkaa olla valmis: muutama päivä töissä, enin osa matkavalmisteluja ja jonkin verran vapaa-aikaa ystävien ja kullan kanssa. Helmikuuta ja kevättä voi miettiä sitten lentokoneen ilmastoinnin hypnoottisessa hurinassa...