Tiedättehän sen harvinaisen tunteen kaupassa, kun vaate tai kenkäpari sopii täydellisesti, kohottaa mielialaa ja näyttää erinomaiselta päälläsi? Löysin taannoin oivalliset slingbackit, jotka olen kohottanut ns. toteemikengän asemaan. Näissä kengissä ryhti suoristuu ja olo on kuin maailmanvalloittajalla. Ne jalassani näen itseni sieluni silmin toteuttaneena kaikki tavoitteet, joita olen itselleni ihmissuhteiden tai työn suhteen asettanut. Niissä pasteerailu ei ole höpöä ajanvietettä, vaan tärkeää sisäistä motivointia. Toteemikengälle on olemassa vain yksi ehto: sen täytyy jollain tavalla liittyä elämykseen, jossa ylittää itsensä ja kokee onnistumista.

Haastan kaikki lukijat ajattelemaan omaa toteemikenkäänsä. Onko se suonsilmästä ponnistavan marjastajan pitkävartinen saapas, joka aika ajoin hipaisee täyttä saalissankoa? Vai kenties jalkaan täydellisesti muotoutunut lenkkikenkä, joka alkaa olla elinkaarensa loppupäässä, mutta jolla on juostu irti arkisesta aherruksesta ja koettu suurta ruumiin ja sielun yhteenkuuluvaisuutta? Veneen kanteen pureutuva haisaapas? Kärjestä kovetettu työkenkä, joka syöksähtelee sinne tänne keittiön, sairaalan tai tehtaan lattioilla?

Toteemikenkäni on tällä hetkellä kaupungin sanelema, siinä on korkoa ja jalkojenhoitaja ei suosittelisi parin pitkäaikaista käyttöä. Nähtäväksi jää, minkälainen jalkine syrjäyttää tämän toteemikengän asemastaan, sillä tavoitteet ja tilanteet vaihtuvat ja niiden myötä kengätkin. Siihen asti jatkan pasteerausta.