Korttelin toisessa päässä sijaitsevalla rakennustyömaalla huhuillaan Osamaa kahville. Rakennusäijät pitävät ansaitun tauon herätettyään ensin ympäröivien talojen asukkaat sirkkelin ääneen sunnuntaiaamuna. Tämä kaupunki ei todellakaan nuku koskaan, sillä töitä painetaan päivästä ja vuorokauden ajasta riippumatta. Vuokraemäntä epäilee työmaata pimeäksi, koska yleensä sunnuntai säästetään lepopäiväksi, jos ei omaksi niin ainakin toisten, ja luvalliset työmaat sitoutuvat tiettyihin sääntöihin, joista yksi on äänekkään työskentelyn kieltäminen sunnuntaisin. Sikälikin outoa käytöstä urakoitsijalta, jos epäily pimeistä töistä pitää paikkansa ja pitäisi olla suht hissun kissun. Mutta turha on soittaa kaupungin tarjoamaan kansalaispuhelimeen, jos pyhäaamun rauha on jo mennyttä.

Koska kuumina käyvillä kiinteistömarkkinoilla lymyävät edelleen messevät voitot, rakennustyömaita on melkein joka korttelissa. Megakerrostalojen rakennuttajat ostavat Stalinin hammas -tyyppisille taloilleen ilmaoikeudet (air rights), joka estää muita samassa korttelissa ja lähialueilla sijaitsevia taloyhtiöitä rakentamasta lisäkerroksia tai yhtä korkeita uudisrakennuksia. Kaupunkikuva säilyy monipuolisena ja uutuuspilvenpiirtäjän varjossa elävätkin näkevät ehkä joskus päivänvaloa, vaikkakin vähemmän kuin aiemmin.

Hiljaisuusoikeuksista ei sen sijaan ole tietoakaan. Jokainen saa asentaa koslaansa kuolleetkin herättävän varashälyttimen, metrossa ei tarvitse omaa iPodia kun vieruskaverin (yleensä tietysti aivan surkeaa) musiikkia voi kuunnella ilmaan kuulokkeitakin ja kännykkään voi puhua aina ja kaikkialla. Tässä ilmapiirissä on siis jotenkin ymmärrettävää, ettei työn ääniäkään oikein osata ilman viranomaista hillitä. Mutta Osamakin voisi nauttia sunnuntaikahvinsa kotona perheen parissa, jos kollegoita näkee muutenkin jo kuutena päivänä viikossa.